Helsinki Üniversitesinde son sınıfa başlamıştım. Bir gün Türkiye Büyükelçiliğinden telefon geldi. Büyükelçinin sekreteri, gelecek hafta Türkiye'den o zamanın dünyaca tanınmış, Nobel ödülüne aday yazar Yaşar Kemal'in Helsinki'ye geleceğini; 3 günlük ziyaret sırasında Finlandiya TV ve radyosunda yapılacak programlara tercüman aradıklarını ve müsait olup olmadığımı sordu.
Büyükelçilik bütçesinin kısıtlı olduğunu, ama kitapları Fince yayınlayan Tammi Yayınevinin basın toplantısı ve kitapçıdaki imza merasimi için ayrıca tercümanlık ücreti ödeyeceğini bildirdi... Lisedeyken edebiyat öğretmenimizin önerisi üzerine İnce Memed'i okumaya başlamış, ama yarıda bırakmıştım. Heyecanlandım, büyükelçinin sekreteri Finli hanıma "bu benim içim büyük bir onur, yayınevinin ödemesi bana yeter" dedim ve bu iş teklifini memnuniyetle kabul ettim.
Yaşar Kemal'in Orta direk adlı romanı Finceye Puuvillatie -Pamuk Yolu adıyla çevrilmiş.
Büyükelçi Türk yazarın gelişte Helsinki Havalaanı VIP salonundan alınmasını organize etmiş. Ben de karşılamaya gittim, karşılayanlar arasında en son kişi olarak kendimi tanıttım ve elini sıktım, "Hoşgeldiniz Yaşar bey" dedim. Bana döndü ve dedi ki: "arkadaş ben bey mey değilim, Toroslardan Anavarza yaylasından gelen bir abinim senin. Onun için bana Yaşarkemal de, tamam mı?"
Yayınevi, Milli Müzenin ilerisindeki Continental Hotelde oda ayırtmış, Yaşar Kemal ve eşi Tilda hanım ile orada kaldılar. Ertesi gün Radyo, TV, yayınevi, Basın Toplantısı derken zaman su gibi aktı. Yaşarkemalin söylediklerini Finceye çevirdim. Sorulan soruları Türkçeye çevirdim. Onunla dost oldum. Yayınevinin verdiği akşam yemeğinde hayatımda ilk defa pembe balık (Somon balığı) yedim...
CUMHURİYET GAZETESİ
Son sabah otele vardığımda lobide oturmuş gazete okuyarak beni bekliyordu. Selamlaştık, sefirin hanımı Yaşarkemalin eşini otelden almış müze gezdirmeye ve diplomat eşlerinin toplantısına götürmüştü. "Doğum yeriniz Adana mı?" diye sordum. Yaşarkemal, "Torosların yayla köyünde doğmuşum ama köklerim dünyanın en mavi gölü olan Van'dadır" dedi ve elindeki Cumhuriyet'i uzattı: al, sonra okursun dedi.
Üç günlük samimiyete güvenerek, sağol o gazete bana ağır geliyor, yazılanları anlamakta zorluk çekiyorum dedim. "Bana bak Ismail: rumca politika, arapça siyaset her gazetede var, Tercüman'da da var, Son Havadis'te de!". Ben de ona "Haklısın benim Ahmet dedem de sözünü ettiğin o iki gazeteyi okur, ama ben Milliyetin spor sayfasından şaşmam" dedim.
Gazeteyi masaya bıraktı, "bugün bana Helsinki merkezindeki önemli binaları ve heykelleri göstermeni isterim, sonra da biraz alışveriş yapalım" dedi ve meşhur Mannerheimin caddesine çıktık. Kansallismuseo, Milli Müze ve Eduskunta, FBMM önünden yürüyerek 15 dakikada Helsinki merkezine indik. BioRex sineması karşısında Mareşal Mannerheim'in atlı heykelinin önünde durup Yaşarkemal'e 1918'de kurulan genç Finlandiya Cumhuriyetinin tarihini kısaca özetledim ve o dikkatle dinledi.
"Demek ki Ruslar, 2.dünya savaşında Almanya'nın yanında 5 yıl savaşıp Eylül 1944'de teslim olunca işgal ettikleri stratejik konumdaki Finlandiya'dan birkaç yıl sonra çekilmişler! Rus lider Nikita Kruşçef ile kişisel dostluk kurup, onu Rus ordusunun Finlandiya'dan çekilmesi konusunda ikna eden cumhurbaşkanı Urho Kekkonen'i takdir etmek gerek" dedi.
Kolmen
Sepän patsas, Üç demirci heykeline uzun uzun baktı ve "bu bana işçiler arasındaki dayanışmayı anımsattı" dedi. İsveç Tiyatrosunun arkasında Esplanad Parkındaki ünlü şair Eino Leino'nun heykelinin önünde resmini çekmemi istedi. Yemyeşil parkın içinde geçip Baltık Denizi Sahilindeki
Kauppatori pazaryerine ulaştık.
Buradaki çadırlı kahvede oturup mola verdik. Kahve ile tarçınlı çörek
yerken, ben şu beyaz ve kırmızı gemilerin İsveç'in Stockholm limanına
gittiğini söyleyince, "Helsinki'ye bir daha gelirsem, bu gemilerle
Stockholm'e gitmek isterim" dedi.
Cumhurbaşkanı sarayının, İsveç Elçiliğinin ve Helsinki Belediyesinin önünden geçip Aleksander caddesine yürüdük. Stockmann'a gelmeden yolun solundaki Finlandiya'nin ünlü gümüş mağazası Kalevala'nın
vitrinine göz attı ve "içeri girelim mi? "dedi.
Beğendiği gümüş kolyelerden iki
adet alacağım deyince ben de "kime" diye sordum. "Sana ne kardeşim" diyerek beni tersledi. Ben "kusura
bakma, gayri ihtiyari sordum" deyince, "tamam Ismail kardeş sana söylerim, ama ölümü öp, aramızda kalsın"
dedi ve kolyeleri kimlere aldığını açıkladı! Yaşarkemal 2015'de rahmetli olup öteki dünyaya göçtü, ama bu sır bende kalacak!
Öğle yemeği için 1970'lerde Finlandiya'nın en büyük ve prestijli mağazası Stockmann'ın üst katındaki Cafe'ye çıktık. Yemek yerken bir yandan da çocukken
bir kazada sağ gözünü kaybettiğini, gençliğinde ırgatlık, amelebaşılık
ve bekçilik yaptığını; yazarlığa başladıktan sonra yazdıklarından dolayı
birkaç kere mahpusa girip çıktığını anlattı.
Çok güzel Osmaniye
fıkraları
anlattığım için her hapise girdiğimde, çoğu hırsız, dolandırıcı ve katil olan kader arkadaşlarım
bana "Hoşgeldin
Yaşarkemal, seni özledik derler" dedi.
Amcam yaşındaki Yaşar Kemal ile Helsinki'de dolu dolu geçirdiğim üç günden bu güzel hatıralar kaldı. Uzun boylu, kilolu ve dobra dobra bir
adamdı. Son akşam vedalaşırken bana sordu: "yahu sen bu tuhaf Fince dilini nasıl öğrendin, sözlük kullanıyor
musun?" Ben de: "kitapçılarda Fince-Türkçe sözlük aradım, bulamadım" deyince, "hah işte o ilk sözlüğü sen yaz" dedi.
Istanbul'a
geldiğinde Cağaloğlunda beni bul, sana matbaa ayarlarım ve benim
yayınevim sana karaborsadan kuşe kağıt da temin eder" dedi! Bu Adanalı
rahmetli yazar Yaşarkemalin önerisi hayatımda yeni bir
sayfa açtı: Yazarlığa başlayacaktım...
Kun opiskelin toiseksi viimeistä vuosikurssia Helsingin yliopistossa, eräänä päivänä minulle soitettiin Turkin suurlähetystöstä ja ilmoitettiin, että maailmankuulu kirjailija, Nobelin palkintoehdokas Yaşar Kemal olisi tulossa Kustannusyhtiö Tammen kutsumana Istanbulista Helsinkiin seuraavalla viikolla.
Hän viipyisi Suomessa kolme päivää ja osallistuisi TV- ja radio-ohjelmiin, tekisi kirjailijavierailuja kirjakaupoissa, osallistuisi lehdistötilaisuuteen sekä Tammen järjestämälle juhlaillalliselle… Sihteerirouva kertoi, että tarvittiin pätevää tulkkia.
Suurlähettilään sihteeri kyseli, olisinko minä halukas toimimaan tulkkina yms. kolmen päivän ajan. Sihteeri lisäsi, että Suurlähetystön budjetti oli rajallinen, mutta Kustannus Oy Tammi, joka julkaisi Kemalin kirjoja suomeksi, maksaisi erillisen tulkkaus- ja käännöspalkkion tilaisuuksista...
HAUKKANI MEMED
Olin alkanut lukea kirjailija Kemalin best seller -kirjaa Haukkani Memed lukiossa kirjallisuuden opettajamme suosituksesta, mutta puolessa välissä jätin kirjan lukemisen kesken. Mutta nyt maailmankuulun kirjailijan tulkkaaminen viehätti minua! Olin innoissani ja sanoin, että kustannusyhtiön palkkio riittäisi minulle, ja otin työtarjouksen mielihyvin vastaan.
Kemalin tulopävänä suurlähettiläs oli järjestänyt VIP-vastaanoton Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja hän saapui vaimonsa Tildan kanssa VIP-loungeen. Suurlähettiläs ja muut vastaanottajat toivottivat heidät tervetulleiksi ja viimeisenä minä menin heidän eteensä ja sanoin: “Tervetuloa Helsinkiin Yaşar bey” (herra Yaşar)!”
Hän puristi kättäni voimakkaasti ja sanoi: ”Ystäväni, en ole herra enkä herrasmies, olen toveri Taurus-vuoristosta ja Anavarzan tasangolta. Voit kutsua minua Yaşarkemaliksi, sopiiko?”
Kustantamo oli varannut huoneen herrasväki Kemalille Suomen Kansallismuseon vieressä sijaitsevasta Continental-hotellista, joten seuraavana aamuna tapasimme siellä ja meillä oli monipuolinen päivä: radio- ja TV-ohjelmat ja lehdistötilaisuus Hotelli Marskin kabinetissa.
Toisena päivänä oli kirjailijavierailuja ja kirjojen allekirjoitustilaisuudet Akateemisessa kirjakaupassa ja Suomalaisessa kirjakaupassa sekä juhlaillallinen Tammi Oyn tiloissa Lönnrotinkadulla.
Kirjailija Yasar Kemalin tulkkaus sujui oikein hyvin ilman kömmellyksiä, vaikka Kemal oli arvaamaton puheissaan etenkin vastatessaan hänelle esitettyihin kysymyksiin. Hänessä huomasin pienen lapsen uteliaisuutta, energiaa sekä inhimillisyyttä ihmisiä, eläimiä ja luontoa kohtaan!
ENSIMMÄISTA KERTAA ELÄMÄSSÄNI LOHTA
Aika kului kuin siivillä. Muistan, kun sanoin hänelle kustantajan isännöimällä illallisella, että ”Ensimmäistä kertaa elämässäni syön tätä vaaleanpunaista lohikalaa”, mihin hän totesi: ”Niin minäkin!” Meistä tuli parissa päivässä ystäviä, ja vaikka hän oli silloin viisikymppinen ja minä kaksikymppinen, niin ikäero ei meitä häirinnyt. Kuin iso- ja pikkuveli…
Tämän vierailun ansiosta sain Kustantaja Tammelta lahjaksi yhdet kappaleet Kemalin kirjoista, Ohdaketrilogian teokset: Haukkani Memed, Ohdakkeet palavat ja Memedin kosto sekä Pumpulitie-sarjan teokset Puuvillatie, Maa rauta, Taivas kuparia ja Kuolematon ruoho. Lisäksi sain myös Kemalin suosituista teoksista Ararat Vuoren Legenda sekä Poika ja Lokki -kirjat.
Kun viimeisenä aamuna saavuin hotelliin, hän istui aulassa odottamassa minua ja luki sanomalehteä. Suurlähettilään vaimo oli vienyt rouva Kemalin museokierrokselle ja diplomaattirouvien kokoukseen. Ymmärsin, että viettäisimme päivän Kemalin kanssa kaksistaan.Tervehdyksen jälkeen hän yhtäkkiä alkoi puhua: “Olen syntynyt Taurus-vuorten Anavarzan laaksossa, mutta juureni ovat Vanista, maailman sinisimmästä järvestä. Joskus kaipaan suuresti syntymäseutuani
Taurus-vuorten laaksoihin sekä Vanjärvelle!”
KREIKAKSI POLITIKA, ARABIAKSI SIYASET
Hän ojensi Cumhuriyet-sanomalehden, jota hän oli lukemassa ja sanoi: ”Ota tämä lehti ja lue se sitten myöhemmin.” Luottaen ystävyyteemme sanoin: ”Kiitos Yasarkemal, tuo sanomalehti tuntuu raskaalta, en oikein ymmärrä artikkeleita!” Hän tuohtui:
”Katso Ismo tai Ismail, elämässä tuo sana, kreikan kielellä ’politika’ ja arabian kielellä ’siyaset’ tulee aina sinua vastaan ja sinun on otettava kantaa, mitä olet mieltä: et voi piiloutua politiikalta! Politiikkaa on kaikkialla elämässä ja kuten myös sanomalehdissä, oli sitten vasemmistolainen Cumhuriyet-lehti tai konservatiiviset lehdet Tercüman ja Son Havadis.”
”Olet oikeassa Yasarkemal, isoisäni lukee myös mainitsemiasi kahta konservatiivista lehteä, mutta minä luen vain Milliyet-lehteä, jossa on paras urheilusivu ja kiinnostavimmat jalkapallo- ja urheilu-uutiset.” Hän jätti sanomalehden pöydälle ja sanoi: ”Sinä voit ehdottaa mihin nyt mennään…”
MANNERHEIM JA SUOMEN HISTORIA
Kävelimme kauniilla säällä Mannerheimintietä etelään Helsingin keskustaan päin. Kerroin hänelle lyhyesti Kansallismuseosta, Eduskuntatalosta sekä Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsaasta Postitalon edessä. Pidin täällä hänelle lyhyen esitelmän vasta vuonna 1918 perustetun Suomen Tasavallan historiasta.
Kemal sanoi lukeneensa Suomesta kertovan Valkoisten liljojen maa -nimisen kirjan. Hän kertoi pitävänsä Suomen kansan urheana, ja hän näki sillä olevan voimakas tahto: sisu. Hän lisäsi: ”Arvostan Presidentti Kekkosta suuresti! Ilman hänen erityistä ponnistustaan Suomi olisi ehkä kuulunut Itä-blokkiin kuten esim. naapurimaa Eesti.
Kävelimme Rautatieaseman vierestä Mannerheimintien ja Aleksanterinkadun risteykseen, ja pysähdyimme Vanhan ylioppilastalon edessä Kolmen sepän patsaan kohdalla. Hän katsoi patsasta ja sanoi, että nämä rautasepät toivat hänen mieleensä työmiesten välistä solidaarisuutta! Jatkoimme kävelyä Ruotsalaisen teatterin vieressä sijaitsevaan kuuluisan runoilijan Eino Leinon patsaalle, missä otin hänestä kuvan hänen kamerallaan. Sitten kävelimme vehreän Esplanadin puiston kautta Kauppatorille.
Joimme maitokahvit telttakahviossa, jossa hän katsoi auringossa kiiltävää Itämerta ja kyseli mistä tuo valkoinen laiva oli tullut. Sanoin, että se on Silja Linen lautta, joka liikennöi päivittäin Helsingin ja Tukholman välillä; Kun seuraavalla kerralla tulette Helsinkiin, voimme yhdessä matkustaa laivalla Ruotsiin!
Teimme pienen kävelykierroksen Kauppatorin ympäristössä ja kerroin hänelle lyhyesti Tasavallan Presidentinlinnasta, Helsingin kaupungintalosta ja Ruotsin Suurlähetystöstä. Hän sanoi, että onpa vaatimattoman näköinen presidentin palatsi ja ihmetteli, miksi katukyltit olivat kaksikielisiä. Selitin hänelle, että Suomi on kaksikielinen maa ja suomi ja ruotsi ovat molemmat virallisia kieliä.
Presidentinlinnasta käännyimme vasemmalle ja kävelimme Aleksanterinkadulta keskustaa kohti. Senaatintorilla kerroin Kemalille 1894 pystytetystä Aleksanteri II. monumentaalisesta patsaasta ja Tuomiokirkosta sekä näytin kouluni Helsingin Yliopiston päärakennuksen. Käveltyämme vähän matkaa keskustan suuntaan Yasarkemal huudahti: ”Mikä tuo liike on tien vasemmalla puolella?” Sanoin, että se oli maailmankuulu suomalainen design-koruliike Kalevala, joka on saanut nimensä Suomen Kansalliseepoksesta Kalevalasta.
Vilkaistuamme hetken Kalevalan koruliikkeen ikkunaa menimme liikkeeseen sisään. Kun hän oli katsonut ja tutkinut useita koruja pitkään, ehkä varttitunnin ajan, myyjänainen osoitti kyllästymisen merkkejä.
Kemal kääntyi minuun päin osoittaen arvokkaan näköistä hopeista kaulakorua: “Eikö tämä olekin kaunis?” Vastasin: “Kyllä se varmasti sopii hienolle rouvalle” tarkoittaen hänen siroa vaimoaan Tildaa, joka on kääntänyt useimpia Kemalin teoksia englannin kielelle!
Yasarkemal hymyili ja sanoi: ”Selvä, otan tästä korusta kaksi kappaletta sitten!” Hämmästyin ja luonnollisesti kyselin, miksi kaksi kappaletta? Hän sanoi: “Miksi kysyt? Mitä se sinulle kuuluu?” Sanoin: ”Olen pahoillani, että kysyin vahingossa tuollaista henkilökohtaista kysymystä.” Hän maksoi dollareilla ja hopeiset korut pakattiin eri lahjapakkauksiin.
Kävelimme Kalevalan koruliikkeestä läheiseen Stockmannin tavarataloon ja menimme ylimmän kerroksen ravintolaan lounaalle. Siellä Yaşarkemal otti kädestäni kiinni ja sanoi: anteeksi veli, että puhuin sinulle sillä tavalla. Voin paljastaa sinulle kenelle annan sen toisen Kalevala-korun, jos vannot, että et kerro kenellekään!
Minä vannoin ja hän kertoi minulle sen salaisen henkilön, jolle hän osti korun… Yaşarkemal kuoli vuonna 2015 ja muutti toiseen maailmaan, mutta tämä salaisuus on pysynyt minulla!
Lounaan jälkeen otimme jälleen maitokahvit ja hän, pitkä, isokokoinen ja luonteeltaan suoraviivainen mies alkoi oma-aloitteisesti kertoa elämänsä tarinoita: Menetin oikeanpuoleisen silmäni onnettomuudessa, kun olin lapsi. Tein nuorena hanttihommia rakennuksilla ja kirjoitin artikkeleita paikallisiin lehtiin. Jouduin useita kertoja vankilaan kirjoittamastani ajankohtaisista poliittisista lehtijutuista.
KOHTALOTOVERIT VANKILASSA
Joka kerta, kun menin vankilaan, kohtalotoverini vangit, joista suurin osa oli tuomittu murhista, varkauksista ja huijauksista sanoivat yhteen ääneen: "Tervetuloa kotiin Yaşarkemal, me olemme kaivanneet sinua!" Luulen, että tällainen huomionosoitus johtuu siitä, että olin yksin vastustanut vääryyttä, hallintoa ja systeemiä vastaan! Lisäksi kohtalotoverini vankilassa pitivät kovasti minun jännittävistä Adana-vitseistäni!
Kun hyvästelimme viimeisenä iltana Yasarkemalin ja hänen vaimonsa Tildan kanssa hotellin edessä, hän kysyi minulta: ”Puhut suomea sujuvasti. Olemme vaimoni Tildan kanssa miettineet, kuinka sinä olet oppinut tämän kielen, joka ei muistuta englantia, saksaa eikä ranskaa, korkeintaan foneettinen lausuminen sekä eräät sanat ja päätteet muistuttavat turkin kieltä. Mitä sanakirjaa olet käyttänyt?”
Vastasin: ”Tietääkseni kukaan ei ole vielä kirjoittanut kaikenkattavaa suomi-turkki-sanakirjaa! ”Kemal sanoi: Voi hyvä veli, tässä sinulla olisi ainutlaatuinen tilaisuus! Ala laatia sanakirjaa! Kysy neuvoa Tammen johtaja Jarl Hellemannilta.
VOIT LAATIA SANAKIRJAA
Ellet Suomesta saa kustantajaa, tule aineiston kanssa Istanbuliin, minä voin auttaa sinua kirjan painattamisessa. Minun kustantajani kanssa voimme järjestää sinulla hienoa paperia mustasta pörssistä ja painattaa kirjasi tutussa kirjapainossa! Minut löydät nimelläni Cagaloglusta, Istanbulista.”
Tämän maailmankuulun kirjailija Yaşarkemalin ehdotus avasi uuden sivun elämässäni: aloin kirjoittamaan kirjoja: sanakirjoja ja matkailuoppaita.
No comments:
Post a Comment